Kasvihuonekuume ja ensilääkitys

Olen aivan kuumeisessa tilassa: haluan kasvihuoneen! Kaikki alkoi viattomasti ruokapiirin kautta tilatuista taimista ja siemenperunoista.

Hetkeäkään en klikkailessani tilauskaavaketta miettinyt MIHIN aikoisin ne istuttaa. Kaalit ja yrtit menivät vielä kukkaruukkuihin, mutta perunat?

Niinpä vonguttuani viljelylaatikkoa erinäisiltä miehiltä ja joulupukilta, päätin eräänä aamuna tehdä sellaisen itse. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla?!

Ja tadaa! Tässä se on: Massiivinen kaveri.

Hetkeäkään en toki nikkaroidessani (kiitos Jojo maalausavusta!) miettinyt kuinka paljon multaa tuo imee sisäänsä? Voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että useamman ämpärillisen soraa sekä 20 säkkiä multaa. 

Ja siellä ovat nyt taimet sekä

Perunat. Muuhun sisältöön palaan myöhemmin.

Tässä tilanne viime viikolta.

Naapurin ruusut

Meillä on tämä. Siis todellakin: ainoa kukinto koko pihalla. 

Ja tämäkin oli iloinen yllätys. Kolme vuotta on ns kukkapenkissä kasvanut pitkät piikkiset varret, muttei kukan kukkaa.

Naapureilla on kaikilla upeat tummanpunaiset puskat.  Kehtaisikohan sitä pyytää pistokkaita? Voiko niistä saada itselleen toimivan taimen? Miten tässä kannattaa toimia?

Säilöntää

Ensimmäinen vuosi säilöjänä on takana. 

Oppeja: älä himmaile pakastamiesi tuotteiden kanssa. Tänään sulatin viineiset punaviinimarjat, että saisin tilaa seuraavalle sadolle.

Sieniä on vielä 7 pussia. 

Laitan kalenteriin merkinnän huhtikuulle 2014: pidä pakastimentyhjennysjuhlat. Syötä vieraille loppusato.

Aita

Tässä se on. Kahden vuoden painostamisen, nillityksen ja rukoilun tulos: aita. Täydellinen aita. 

Pihamme rajautuu vain yhdeltä sivulta naapureihin, kaksi muuta sivua on pyörätietä. Jostain syystä vain toiselle reunalle oli rakennettu aita. Tällä kohtaa on ollut epämääräinen puskasetti sireeniä, koiranputkea ja muuta risua. 

Uusi aita toimii näkösuojana, tontin rajaajana ja ennen kaikkea se tuo pihaan selkeän reunan. Uskomatonta, miten se muutti koko pihan fiiliksen. Se tuntuu intiimimmältä, hallittavammalta ja kauniimmalta.

Enää pitää päättää sen väri.

Ah aitaonnea!

Lomalla eli pihalla eli palaan pian.

Kevätsadonkorjuu

Parasta pihasta: raparperia. Vanilijakastikkeen kera formaatilla ei niin väliä, kiisseli, piirakka, kaikki käy.

Tappohommia

Pahinta, siis ehdottamasti aivan kertakaikkiaan pahinta, on pihassa tämä karmaiseva putkikasvi. Mikä se on? En tiedä. Jos joku osaa kertoa, arvostan.

Sen tiedän, että se on tappanut kaiken tielleen tulevan ja uhkasi valloittaa koko tontin. Sodassa, rakkaudessa ja putkitaistossa on kaikki kuitenkin sallittua ja niinpä totesimme, että kahden/kolmen vuoden tukahdutusoperaatio on ainoa vaihtoehto. Siis koska emme halua myrkyttää maaperää (rinnetontti, myrkyt valuisivat naapurille, jolla koiria) ja koska emme jaksa kaivaa maata 30 -50 cm syyvydeltä pois (laiskuus).

Roudasin töistä kaksikymmentä kuormalavaa, tiedättehän, niitä josta kätevät tuunailevat itselleen kauniita sängynpäätyjä sekä sohvapöytiä, ja läväytin ne tukahdutuskankaiden päälle. Se saaterin putki kuitenkin EDELEEN käärmeilee itsensä ulos pienimmästäkin raosta. Tilanne tällä hetkellä: olen tottunut tuohon rujoon kuormalavanäkymään, eikä mulla ole hajuakaan, kuoleeko tuolla alla jokin.

Haaveena olisi istuttaa tilalle joskus marjapuskia. Tai saada vihdoin keittiöputarha.