Kevätsadonkorjuu

Parasta pihasta: raparperia. Vanilijakastikkeen kera formaatilla ei niin väliä, kiisseli, piirakka, kaikki käy.

Tappohommia

Pahinta, siis ehdottamasti aivan kertakaikkiaan pahinta, on pihassa tämä karmaiseva putkikasvi. Mikä se on? En tiedä. Jos joku osaa kertoa, arvostan.

Sen tiedän, että se on tappanut kaiken tielleen tulevan ja uhkasi valloittaa koko tontin. Sodassa, rakkaudessa ja putkitaistossa on kaikki kuitenkin sallittua ja niinpä totesimme, että kahden/kolmen vuoden tukahdutusoperaatio on ainoa vaihtoehto. Siis koska emme halua myrkyttää maaperää (rinnetontti, myrkyt valuisivat naapurille, jolla koiria) ja koska emme jaksa kaivaa maata 30 -50 cm syyvydeltä pois (laiskuus).

Roudasin töistä kaksikymmentä kuormalavaa, tiedättehän, niitä josta kätevät tuunailevat itselleen kauniita sängynpäätyjä sekä sohvapöytiä, ja läväytin ne tukahdutuskankaiden päälle. Se saaterin putki kuitenkin EDELEEN käärmeilee itsensä ulos pienimmästäkin raosta. Tilanne tällä hetkellä: olen tottunut tuohon rujoon kuormalavanäkymään, eikä mulla ole hajuakaan, kuoleeko tuolla alla jokin.

Haaveena olisi istuttaa tilalle joskus marjapuskia. Tai saada vihdoin keittiöputarha.

Alert!

 

KARVAISET VOIKUKAT KUKKII! 

Kesä on virallisesti alkanut.

Talkoot

Siis elämälle kiitos siitä, että suurin osa ystävistämme asuu vielä keskustassa. Saimme heidät houkuteltua kevätauringon ja ruuan voimin talkoisiin. Ja miten paljon sai tusina käsipareja aikaiseksi yhdessä iltapäivässä.

Parasta elämässsä ja pihassa ovat ystävät. Että tehdään yhdessä. Kaikkien makeinta on toki se, että muut tekevät ja mä delegoin ja ihailen sitä vauhtia, millä paikat siistiintyy. Ja sitten syödään yhdessä, ulkona.

Onnelliseen viikonloppuun kuuluvat aina nämä kolme asiaa: ystävät, ruoka, piha.

PS. Mietin, monetkohan talkoot ihminen kehtaa järjestää vuodessa. Ainakin nyt kevät/syys ja ehkä jotkut sadonkorjuuseen naamioidut, ja aitatalkoot, kivipolkutalkoot ja ehkä myös maalaustalkoot?